Miksi kohtaamme väkivaltaa? vol. 1

Alkoholi ja huumeet... end of story.

Vai meneekö se sittenkään niin?

Nykyään väkivaltaa esiintyy kaikissa ammateissa. Väkivalta sanana kuulostaa aika kovalta, mutta mitä sitä kaunistelemaan. On kyse sitten kiusaamisesta, tönimisestä, nimittelystä tms, niin väkivaltaa se on. Erivahvuisena kenties?

Jokainen on elämänsä aikana varmasti kohdannut jonkinlaista väkivaltaa, henkistä tai fyysistä. Se miten annamme sen vaikuttaa omaan elämäämme, riippuu meistä itsestämme ja tietysti toisesta osapuolesta.

Siirrytään sairaalamaailmaan. Miksi hoitohenkilöstö kohtaa väkivaltaa? Syitä voisi luetella lukemattomasti. Vaikka alkoholin ja huumeiden käyttö on lisääntynyt, niin näiden aineiden käyttö ei tee ihmistä väkivaltaiseksi. Se vaan lisää väkivaltaisuuden riskiä.
Monet sairaudet voivat jopa muuttaa ihmisen käyttäytymistä. Väkivallan riski kasvaa. Dementia, alzheimer, kipu ja monet muut vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen.

Mitä jos taustalla ei ole (ainakaan diagnosoitu) mitään ylläolevaa tai muuta tekijää, mikä voisi luoda väkivaltaa?
Onko ihmisillä jo valmiiksi käsitys "huonosta hoidosta", josta saa lukea iltapäivälehtien etusivuilta? "Tällä alueella tehdään eniten hoitovirheitä". Luoko tämä liikaa epäluottamusta julkiseen terveydenhuoltoon ja vaikuttaa siten ihmisten suhtautumiseen heitä hoitaviin tahoihin? Vaikutetaanko asenteiseen liikaa? Paljon kysymyksiä.

Lopuksi ikävä tapahtuma Kainuun keskussairaalasta

Perustehtävä

Mitä on sairaanhoitajan työ?

Lähdemme liikkeelle "perustehtävästä". Jokaisessa työssä on perustehtävä mitä pitää suorittaa. Sairaanhoitajan työssä se on ihmisten hoitaminen. Onko työnantajalla hyvät edellytykset perustehtävän suorittamiseen?

Perustehtävän lisäksi teemme myös paljon muita töitä, jotka suorasti tai epäsuorasti vaikuttavat perustehtävän toteutumiseen. Otetaan esimerkiksi kirjaaminen. Se ei ole suoranaista hoitotyötä, mutta sen merkitystä ei voi väheksyä. Hoitajat kirjaavat jokaisen tapahtuman, mitä on tapahtunut, mitä on tehty, kenen kanssa on keskusteltu ja mitä. Lisätään vaikeusastetta: yksi hoitaja ja 6 potilasta. Jokaisen kanssa keskustelua, hoitotoimenpiteiden suorittamista, lääkärin/lääkäreiden kanssa kommunikointia ja moniammatillista hoidon suunnittelua. Ja lopuksi kirjaamista tapahtuneista. Ja aikaa on rajallisesti, n. 8 tuntia.

Töiden priorisointi nousee suureen asemaan. Työvuorossa on tehtävä valintoja, jotta perustehtävä toteutuisi mahdollisimman hyvin, jostain on karsittava. Jokainen hoitaja priorisoi asioita eri tavalla. Hoitotyötä voi siis tehdä niin monella tavalla kuin on hoitajiakin. Tiettyjä hoitokäytäntöjä on ja niitä kehitetään koko ajan. Toivottavasti.

Valitettavasti aikaa menee paljon "koneella istumiseen". Ihannetilanne olisi, jos hoitaja voisi olla kaikkien potilaidensa luona, läsnä, koko ajan. Tälläisia fasiliteetteja ei ole vielä olemassa. Ainoastaan kun potilas vaatii tarkempaa seurantaa oireidensa vuoksi, hänet siirretään tilaan jossa häntä on helpompi valvoa. Miksei näin voisi tehdä kaikkien potilaiden kohdalla? Hoitajien vähyys?

Kohtaamme ihmisiä heidän elämänsä kriisitilanteissa. Me voimme nähdä kriisin hoidollisesti pienenä, tai suurena. Voin myöntää, että työvuorossa jää potilaita vähemmälle huomiolle. Mitä jos näistä potilaista joku kokee, että häntä ei hoideta tai hän ei saa tarvitsemaansa tukea?
Vaikeimpia tilanteita on kertoa, miksi en ole kerinnyt olemaan läsnä juuri hänen luonaan. Useimmat ymmärtävät tilanteen kiireellisyyden. Mutta niin kuin jokaisella, raja tulee joskus vastaan. Ihminen on sairas ja kaipaa hoitoa. Me vain emme aina voi tarjota sitä välittömästi. Tunteet nousevat. Hän on tullut hoitoon ja me emme tarjoa sitä. Joskus kuulemme kunniamme.

Mutta onneksi vain joskus, sillä suurimmaksi osaksi ihmiset ovat tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Hyvästä hoidosta ei vain aina saa palautetta itselleen.

Pitääkö hoitotyössä tehdä muutoksia, jotta aikaa olisi enemmän?

Esittely

Veli hento ja valkoinen esittäytyy:

Töissä olen oikeastaan vihreissä, en valkoisissa. Toimin siis sairaanhoitajana Keski-Suomen keskussairaalassa. Toimenkuvaani sairaanhoidon lisäksi kuuluu väkivallan hallinnan kouluttaminen sairaanhoitopiirin alueella. 

Miksi minusta blogisti?

Noh...
Haluan kirjoittaa hoitotyöstä. Työstä, jossa haluan kehittyä. Haluan kirjata ajatuksiani muistiin, ja mikä parasta näihin asioihin on mahdollista saada mielipiteitä, uusia näkökulmia. Bloggaaminen tuo tämän mahdollisuuden.

Kirjoitan sairaanhoitajan työn eri puolista. Mitä minä sairaanhoitajana olen päässyt ja joutunut kokemaan työssäni. Onko sairaanhoitajan työ todellakin niin raskasta kuin puhutaan?

Välillä kevennän aiheita kirjoittamalla harrastuksistani, kommelluksista ja elämästäni töiden jälkeen. Mukaan mahtuu vaikka mitä!

 "Syvällä suossa, mutta silti pallo hallussa"

Uskaltakaa kommentoida!