Lähdemme liikkeelle "perustehtävästä". Jokaisessa työssä on perustehtävä mitä pitää suorittaa. Sairaanhoitajan työssä se on ihmisten hoitaminen. Onko työnantajalla hyvät edellytykset perustehtävän suorittamiseen?
Perustehtävän lisäksi teemme myös paljon muita töitä, jotka suorasti tai epäsuorasti vaikuttavat perustehtävän toteutumiseen. Otetaan esimerkiksi kirjaaminen. Se ei ole suoranaista hoitotyötä, mutta sen merkitystä ei voi väheksyä. Hoitajat kirjaavat jokaisen tapahtuman, mitä on tapahtunut, mitä on tehty, kenen kanssa on keskusteltu ja mitä. Lisätään vaikeusastetta: yksi hoitaja ja 6 potilasta. Jokaisen kanssa keskustelua, hoitotoimenpiteiden suorittamista, lääkärin/lääkäreiden kanssa kommunikointia ja moniammatillista hoidon suunnittelua. Ja lopuksi kirjaamista tapahtuneista. Ja aikaa on rajallisesti, n. 8 tuntia.
Töiden priorisointi nousee suureen asemaan. Työvuorossa on tehtävä valintoja, jotta perustehtävä toteutuisi mahdollisimman hyvin, jostain on karsittava. Jokainen hoitaja priorisoi asioita eri tavalla. Hoitotyötä voi siis tehdä niin monella tavalla kuin on hoitajiakin. Tiettyjä hoitokäytäntöjä on ja niitä kehitetään koko ajan. Toivottavasti.
Valitettavasti aikaa menee paljon "koneella istumiseen". Ihannetilanne olisi, jos hoitaja voisi olla kaikkien potilaidensa luona, läsnä, koko ajan. Tälläisia fasiliteetteja ei ole vielä olemassa. Ainoastaan kun potilas vaatii tarkempaa seurantaa oireidensa vuoksi, hänet siirretään tilaan jossa häntä on helpompi valvoa. Miksei näin voisi tehdä kaikkien potilaiden kohdalla? Hoitajien vähyys?
Kohtaamme ihmisiä heidän elämänsä kriisitilanteissa. Me voimme nähdä kriisin hoidollisesti pienenä, tai suurena. Voin myöntää, että työvuorossa jää potilaita vähemmälle huomiolle. Mitä jos näistä potilaista joku kokee, että häntä ei hoideta tai hän ei saa tarvitsemaansa tukea?
Vaikeimpia tilanteita on kertoa, miksi en ole kerinnyt olemaan läsnä juuri hänen luonaan. Useimmat ymmärtävät tilanteen kiireellisyyden. Mutta niin kuin jokaisella, raja tulee joskus vastaan. Ihminen on sairas ja kaipaa hoitoa. Me vain emme aina voi tarjota sitä välittömästi. Tunteet nousevat. Hän on tullut hoitoon ja me emme tarjoa sitä. Joskus kuulemme kunniamme.
Mutta onneksi vain joskus, sillä suurimmaksi osaksi ihmiset ovat tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Hyvästä hoidosta ei vain aina saa palautetta itselleen.
Pitääkö hoitotyössä tehdä muutoksia, jotta aikaa olisi enemmän?
Töiden priorisointi nousee suureen asemaan. Työvuorossa on tehtävä valintoja, jotta perustehtävä toteutuisi mahdollisimman hyvin, jostain on karsittava. Jokainen hoitaja priorisoi asioita eri tavalla. Hoitotyötä voi siis tehdä niin monella tavalla kuin on hoitajiakin. Tiettyjä hoitokäytäntöjä on ja niitä kehitetään koko ajan. Toivottavasti.
Valitettavasti aikaa menee paljon "koneella istumiseen". Ihannetilanne olisi, jos hoitaja voisi olla kaikkien potilaidensa luona, läsnä, koko ajan. Tälläisia fasiliteetteja ei ole vielä olemassa. Ainoastaan kun potilas vaatii tarkempaa seurantaa oireidensa vuoksi, hänet siirretään tilaan jossa häntä on helpompi valvoa. Miksei näin voisi tehdä kaikkien potilaiden kohdalla? Hoitajien vähyys?
Kohtaamme ihmisiä heidän elämänsä kriisitilanteissa. Me voimme nähdä kriisin hoidollisesti pienenä, tai suurena. Voin myöntää, että työvuorossa jää potilaita vähemmälle huomiolle. Mitä jos näistä potilaista joku kokee, että häntä ei hoideta tai hän ei saa tarvitsemaansa tukea?
Vaikeimpia tilanteita on kertoa, miksi en ole kerinnyt olemaan läsnä juuri hänen luonaan. Useimmat ymmärtävät tilanteen kiireellisyyden. Mutta niin kuin jokaisella, raja tulee joskus vastaan. Ihminen on sairas ja kaipaa hoitoa. Me vain emme aina voi tarjota sitä välittömästi. Tunteet nousevat. Hän on tullut hoitoon ja me emme tarjoa sitä. Joskus kuulemme kunniamme.
Mutta onneksi vain joskus, sillä suurimmaksi osaksi ihmiset ovat tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Hyvästä hoidosta ei vain aina saa palautetta itselleen.
Pitääkö hoitotyössä tehdä muutoksia, jotta aikaa olisi enemmän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti