...ovat sairaaloiden piinana.
Ei ole kulunut kovinkaan pitkää aikaa siitä, kun lehtien nettisivujen etusivulla uutisoitiin hoitovirheistä ja muista ikävistä tapahtumista.
Koetetaanko tasoitella tilannetta? Onko nyt potilaiden aika saada huonoa "mainetta"? Vaikuttaako uutisointi hoitohenkilöstön asenteisiin potilaita kohtaan?
Olen huomannut, että suuri ongelma väkivaltaisen potilaan kohtaamisessa on asenne. Öykkäröivät ja väkivaltaiset potilaat koetaan piinana, riesana, pahana. Hoitajien tekisi mieli antaa potilaille samalla mitalla takaisin. On tullut itselläkin mieleen joskus... onneksi olen saanut itseni rauhoitettua.
Pitkän koulutuksen jälkeen minulle kuitenkin valkeni: Miksei aggressiivisia potilaita voitaisi kuitenkin ottaa enemmän haasteena? Haasteena hoitotyössä. Tämä ajatus sisältää: on luotu tiettyjä keinoja aggressiivisen potilaan kohtaamiseen. On hyväksytty se tosiasia, että väkivalta kuuluu tietyllä tavalla omaan työhön, mutta väkivaltaan on olemassa ennakointikeinoja, tilanteen hallintakeinoja ja jälkiselvittelykeinoja. Miten voimme omalla käytöksellämme minimoida väkivaltaisuutta? Ja jos väkivaltaa esiintyy, meillä on keinot selvitä tilanteesta ja viedä asia eteenpäin.
Hoitajat voidaan kouluttaa ennakointiin, tilanteen hallitsemiseen verbaalisesti ja fyysisesti, ja tilanteiden jälkiselvittelyyn. On luotu tapoja hoitaa tilanne. Aivan kuten sairaanhoitajia koulutetaan elvytystilanteisiin. Miksei hoitajia kouluteta samalla intensiteetillä väkivaltaisen potilaan kohtaamiseen ja tilanteen hallitsemiseen? Väkivaltatilanteethan ovat koko ajan nousussa.
Kouluttamalla saadaan keinoja hoitaa jokainen väkivaltatilanne, raportoida se ja jälkiselvitellä potilaan, omaisten tai raskaimmassa tapauksessa muiden viranomaisten kanssa. Jo tällä tavalla saadaan työhyvinvointia kasvatettua, kun hoitajat tietävät miten tilanteesta selvitään ja kuinka asioihin otetaan kantaa työnantajan toimesta. On jälleen luotu työkaluja.
Hoitajien ei tarvitse sietää väkivaltaa, mutta siihen on varauduttava. Perustehtävä on hoitaa potilaita...on heillä mikä tahansa sairaus. "Nollatoleranssi" väkivaltaa kohtaan. Tämä on tultava kaikille kansalaisille tiedoksi.
Eräs rohkea opettaja muuten laittoi kertaheitolla nimittelylle pisteen omalla kohdallaan.
Pitkän koulutuksen jälkeen minulle kuitenkin valkeni: Miksei aggressiivisia potilaita voitaisi kuitenkin ottaa enemmän haasteena? Haasteena hoitotyössä. Tämä ajatus sisältää: on luotu tiettyjä keinoja aggressiivisen potilaan kohtaamiseen. On hyväksytty se tosiasia, että väkivalta kuuluu tietyllä tavalla omaan työhön, mutta väkivaltaan on olemassa ennakointikeinoja, tilanteen hallintakeinoja ja jälkiselvittelykeinoja. Miten voimme omalla käytöksellämme minimoida väkivaltaisuutta? Ja jos väkivaltaa esiintyy, meillä on keinot selvitä tilanteesta ja viedä asia eteenpäin.
Hoitajat voidaan kouluttaa ennakointiin, tilanteen hallitsemiseen verbaalisesti ja fyysisesti, ja tilanteiden jälkiselvittelyyn. On luotu tapoja hoitaa tilanne. Aivan kuten sairaanhoitajia koulutetaan elvytystilanteisiin. Miksei hoitajia kouluteta samalla intensiteetillä väkivaltaisen potilaan kohtaamiseen ja tilanteen hallitsemiseen? Väkivaltatilanteethan ovat koko ajan nousussa.
Kouluttamalla saadaan keinoja hoitaa jokainen väkivaltatilanne, raportoida se ja jälkiselvitellä potilaan, omaisten tai raskaimmassa tapauksessa muiden viranomaisten kanssa. Jo tällä tavalla saadaan työhyvinvointia kasvatettua, kun hoitajat tietävät miten tilanteesta selvitään ja kuinka asioihin otetaan kantaa työnantajan toimesta. On jälleen luotu työkaluja.
Hoitajien ei tarvitse sietää väkivaltaa, mutta siihen on varauduttava. Perustehtävä on hoitaa potilaita...on heillä mikä tahansa sairaus. "Nollatoleranssi" väkivaltaa kohtaan. Tämä on tultava kaikille kansalaisille tiedoksi.
Eräs rohkea opettaja muuten laittoi kertaheitolla nimittelylle pisteen omalla kohdallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti